Minä kasvattajana

.

Messukeskus 2012. Ei oma koira.

Minä kasvattajana vaadin ensisijaisesti vain terveitä yksilöitä jalostuskäyttöön. Silmät ja polvet pitää olla tutkittu ja terveet. En myöskään anna uroksiani jalostuskäyttöön jos narttu ei ole tutkittu.

Vaadin myös rodunomaista ulkonäköä, luonnetta ja terveyttä. Upea pitkä oikeanlaatuinen turkki, runsaat korvahapsut, iloinen ja avoin luonne, siitä perhoskoira tunnetaan.

Vuonna 2012 minulle tuli täyteen 10 ihanaa vuotta tämän rodun parissa.Ensimmäinen pentue syntyi 07.08.2013 A-litters.

Olen kennelliitonjäsen ja noudatan kennelliiton ohjeita. Kuulun myös Suomen Papillon ja Phaléne yhdistykseen. Olen toiminut hallituksen varajäsenenä 1 vuoden ja varsinaisenajäsenenä 2 vuotta. Minulla on tapana maksaa jäsenmaksut yhdelle vuodelle uusille pennunostajille, että he voivat tutustua yhdistykseemme ja 4x vuodessa ilmestyvään jäsenlehteen.

Olen myös kuulunut Agility r.y:n hallitukseen ja toiminut seuran kouluttajana. Olen mukana agilitykisoissa sekä muissa koiramaisissa toiminnoissa. Olen suorittanut Agility koulutusohjaajanperuskurssin ykkösosan 2013.

Mistä nimi Arician?

Mistä kennelnimeni tulee? Se olikin varsin työlästä keksiä täysin uniikki nimi jota ei ole koko maailmassa. Näin FCI ja kennelliitto vaativat. Lisäksi kennelnimi ei saa sisältää yksittäisiä kirjaimia tai numeroita. Sisältää tunnettujen paikkakuntien tai henkilöiden nimiä. Sisältää rodunnimiä (kotimaisilla tai FCI:n virallisilla kielillä). Sisältää sanaa kennel. Olla yli 20 merkkiä sanojen välit mukaan lukien. Olla enempää kuin kaksi sanaa, väliviivalla yhdistetyt yhdyssanat katsotaan eri sanoiksi. Olla sopimaton.

Tahdoin kuitenkin jotenkin että kennelnimeni viitaisi perhosiin. Olisi kuitenkin hieman kansainvälinen ettei mikään perus "maatiaisen musti". Lopulta sen keksin, Arician! Arician on perhosalalaji. Itseasiassa Sinisiipi (Rusko) Aricia eumedon (kuvassa). Sinisiipiset (Lycaenidae) on täpläperhosten jälkeen toiseksi suurin päiväperhosheimo ja siihen kuuluu maailmanlaajuisesti noin 40 % kaikista tunnetuista päiväperhoslajeista eli lähes 6 000 lajia. Joskus sinisiipisistä käytetään nimeä Sinisiivet. No se tieto riittäneen sinisiipisistä.

Koira Historia

Olen ensimmäisen koirani, Papin (Millenium Collection Out Of Control) ottanut elämääni vuonna 2002. Silloin oli ajatuksena ottaa pieni koira rivitalon yksiöön.

Papin kanssa olen opetellut koiranäyttelyiden salat, onhan poika sentään suomenmuotovalio ja lisäksi latvian valio. Olemme käyneet myös Ruotsissa, Latviassa ja Liettuassa näyttelyissä.

Papilla on jälkeläisiä, 6 pentuetta, 16 pentua. Kummelivuoren Lupu eli kotoisammin Mico on Papin jälkeläinen ja hän kasvaa minulla kotona. Tarkoitukseni on, että jos Mico saa terveen paperit saa hän jatkaa isänsä tassun jälkiä ja saattaa maailmaan monta ihanaa papillon pentua.

Mico on agilitykoirani sekä A-pentueen ja B-pentueen isä.

Kolmas perhoseni on Noble Suite´s Lady Rebecca, kotoisammin Rebecca eli Rebe. Rebecca tuli kasvattaja ystävältäni hieman yllättäen, mutta en voinut vastustaa hänen mielenkiintoista sukutauluaan. Rebecca tuli minulle "kantanartuksi" kasvatustyölleni ja hyvä narttu onkin! Todella hyvä synnyttäjä ja hoitaa pennut esimerkillisesti. Ihmistä ei tarvita synnytykseen, ja hyvä niin, tämmöisiä narttuja ja linjoja on ilo jalostaa, että rotumme pysyy jatkossakin itsenäisenä synnyttäjänä. Rebecca on A-pentueen ja Noble Suite´s -pentueen emo.

Neljäs perhoseni on Noble Suite´s Lady Arician. Hän on Rebecan tytär Mexx. Mexx on saanut nimensä juurikin siitä suositusta parfyymi merkistä. Mexx on Noble Suite´s - pentueesta. Hänen isällään on hyvin mielenkiintoinen englantilainen sukutaulu. Mexx on B- ja C-pentueen emo.

Viides perhoseni on Arician Lady Chanel. Vihdoinkin sain itselleni nartun joka kantaa kennelnimeäni. Hän on Mexxin tytär. Lady Chanel, kutsumanimeltään Foxi on melko mielenkiintoinen tapaus sukutaulultaan. Äidin puolelta tulee japanilaista sukua sekä englantilaista ringlands sukua. Isän puolelta tulee mielenkiintoista saksalaista sukua sekä kauniita Colden Things koiria. Tämän pennun kohdalla odotukset ovat suuret. Toivotaan että tulevaisuudessa kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan.

Mikä ihmeen Papillon

Minä, Papi ja Mico 2010

Papillon on ranskalainen rotu. Sana papillon kuvastaa päiväperhosta ja tarkoittaa rotumme pystykorvaista mallia. Sana phaléne kuvastaa yöperhosta ja tarkoittaa rotumme lurppakorvaista mallia. Perhoskoiria on siis kahdenlaisia. Niiden rotumääritelmä on identtinen, ainostaan korvien muoto eroaa. Kuitenkaan papillonia ja phalénea ei saa keskenään risteyttää meillä suomessa (ilman erikoislupaa joka anotaan suomen papillon ja phalene yhdistykseltä). Kuitenkin on mahdollista että papillon pentueeseen syntyy phaléneita ja toisinpäin. Tämä ei ole virheellinen tai sekarotuiseksi luokiteltava virhe. Pennut rekisteröidään vanhempien mukaan ja jos korvat vaihtavat asentoa ne voidaan näyttelyissä mennä vaihtamaan tuomarin toteamuksen myötä oikeaksi rotumuunnokseksi. Perhoskoira on myös paljon muutakin kuin vain isännän viihdyttäjä takkatulen ääressä ja emännän kaveri näyttelyissä. Minun koirani ovat aktiivesti mukanani kaupungin vilinässä. Koirat totutetaan jo pienenä erilaisiin ääniin ja virikkeisiin. Toisin kuin luullaan ja pidetään, että perhoskoira on puuterihuisku niin tämä on täysin virheellistä tietoa. Minun koirani harrastavat TOKOa ja Agilityä. Perhoskoira on pieni aktiivinen paketti joka rakastaa, että sen kanssa tehdään erilaisia vaativia asioita. Minä toivon että minun kasvattini lähtisivät aktiivisiin koteihin joissa koirille annetaan aikaa ja harrastuksia.

Miten tutustuin rotuun

Tutustuin Papillon rotuun hyvin erikoisesti. Eräänä syysiltana kävelin kotiini, minua alkoi seurata pieni mustavalkoinen koira. Koira näytti siltä että oli karkuteillä eikä ollut halukaan mennä kotiinsa. Minä otin pienen koiran mukaani sisälle. Seuraavana päivänä vein hänet löytöeläinkotiin. Sieltä sain kuulla, että rotu on papillon. Jos omistajaa ei löydy 2 viikossa minä saan lunastaa koiran itselleni. Omistaja kuitenkin löytyi.

Minulle jäi kipinä tuosta ihastuttavasta koirasta, joten päätin etsiä kasvattajan. Niimpä sellainen löytyi Turun kupeesta, kennel Millenium Collection.

Olin 16-vuotias ja käytin kesätyörahani siihen, että sain ostaa oman koiran joka opetti minulle vastuun kantamista.

Minä ja Mico